Kunnanjohtajan loppukesän terveisiä
Maankäyttö- ja rakennuslain sekä kunnossapitolain uudistus haastaa kuntia
Hallitus on hallitusohjelman kirjausten mukaisesti uudistamassa vaiheittain maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL), joka säätelee alueiden käyttöä ja rakentamista Suomessa. 1.1.2025 astui voimaan a) uusi rakentamislaki ja alkukesällä lausuntokierroksella on ollut mm. maankäyttöä, kaavoitusta ja tuulivoimarakentamista sääntelevä b) alueidenkäyttölaki. Myöhemmin voimaan astuvat tällä hetkellä valmisteltavana olevat mm. maapolitiikkaa ja lunastamista koskevat c) yhdyskuntakehittämislaki sekä mm. yleisten alueiden suunnittelua ja rakentamista koskeva d) yhdyskuntarakentamislaki.
Lisäksi tähän kokonaisuuteen liittyvät mm. digilaki ja pätevyyden osoittamislaki. Pätevyyslaissa säädetään mm. rakentamisen suunnittelu- tai työnjohtotehtävissä toimivien pätevyyden osoittamisesta. Laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (voimaan 1.1.2024) koskee puolestaan mm. rakentamisen digitaalisia toimintatapoja.
Eli käytännössä aikaisemmin voimassa ollut pääsääntöisesti yhtenä kokonaisuutena julkaistu maankäyttö- ja rakennuslaki -kokonaisuus hajautuu useampaan uuteen ja yksityiskohtaisempaan erillislakiin. Jokaisessa erillislaissa on mm. kunnille ja kuntien rakennusvalvonnalle runsaasti uusia velvoitteita. Mm. tuulivoimarakentamista koskevat etäisyyssäännökset muille kuin maakuntakaavatasolla määritellyille tuulivoima-alueille ja uudet käsittelyaikavaatimukset asemakaava- ja yleiskaava-aloitteiden käsittelylle, yms.
Maallikko-omakotirakentajan silmin tilannetta tarkasteltaessa vähemmästäkin herää kysymys, onko kokonaisuuden hajauttaminen mietitty loppuun asti. Lisää harmaita hiuksia on aiheuttanut erityisesti mm. alueidenkäyttölain lausuntokierroksella esiin noussut lakiesitykseen kirjoitettu ohjaus, joka monessa kohdassa vaikuttaa mm. rajoittavan kuntien lakisääteistä itsemääräämisoikeutta. Esimerkiksi alueidenkäyttölakiluonnoksessa tuulivoimaloiden sijoittamisesta asutukseen on määritelty kaavamaisia etäisyysvaatimuksia, jonka mukaan tuulivoimalan tulisi sijaita vähintään 8 kertaa voimalan kokonaiskorkeuden päässä asutuksesta, jos voimalaa ei suunnitella maakuntakaavassa tuulivoimalle osoitetulle alueelle.
Varmaa siis ainakin on, että kuntien rakennusvalvonnan ja teknisen toimen kustannukset sekä erilaiset selvitysvaatimuksen lisääntyvät monella tavalla ja hankkeiden käsittelyajat pitenevät ja niin sanotun vihreän siirtymän eteneminen hidastuu tai jopa pahimmillaan pysähtyy tavalla, jota ei ole aikaisemmin osattu ennakoida. Huoltovarmuuden lisäämisen kannalta ja pienenä markkina-alueena Suomen maine kansainvälisten sijoittajien silmissä investointien houkuttelussa hyvänä ja vakaana sijoituskohteena ja teknisen kehityksen hyödyntäjänä voi heikentyä tai vähintään saada tahran. Epävarmuuden keskellä ja talouden matalasuhdanteen aikana näin ei toivoisi tapahtuvan. Kuntademokratiassa erilaiset mielipiteet ja tarpeet pystytään jo nyt huomioimaan paikallisesti ja kaavamaisen ylätason lisäsääntelyn lisääminen sujuvoimattamisen varjolla herättää lähinnä lisäkysymyksiä.
Aurinkoisin kesäterveisin,
Juho Jukkola
Kunnanjohtaja, Kärsämäen kunta
